Aliurakoitsija on ahtaalla. Meno on kuin Nokialla aikoinaan. Tilaaja tinkii kaikesta mistä voi, ja artisti maksaa. Uusin heikennys aliurakoitsijan kannalta on maksuehdoissa käytetty 45 päivän maksuaika. 30 päiväähän on jo nyt yleinen käytäntö.
Ei ole myöskään poikkeuksellista, että tarjouspyynnössä vaaditaan Maalaus RYL:n ulkonäköluokka 2., mutta vastaanotossa jo 1.luokkaa. Ja taas artisti eli urakoitsija maksaa.
Aikataulut ovat aliurakoitsijan kannalta mahdottomat. Aiemmin vastaava mestari laittoi asunnon oven lukkoon maalarin jälkeen, eikä sinne ollut muilla asiaa ennen lopullista luovutusta. Tänään aikatauluista tingitään, ja tilanteesta kärsii erityisesti maalari. Tilaajan tekemiä pohjatöitä ei tarkisteta tai valvota ennen maalausurakoitsijan työn alkua, ja miltei heti työn alettua asentajat pyörivät kiintokalusteidensa kanssa jaloissa. Usein elementtien laatu vastaa mitään standardeja ja niiden asennus on mitä sattuu. Näiden töiden lisätöiden kustannuksista joudutaan vääntämän tämä tästä.
Yleinen mielipide vaatii laatua, ja samalla rakennuttajat kiristävät aikataulua ja tinkivät kosteudenhallinnasta. Rakennusvalvonta edellyttää trendikkäästi kosteudenhallintasuunnitelmaa, mutta sen valvonta on niin ja näin.
Mittaustulokset, jotka edellyttäisivät kuivauksen jatkumista painetaan villaisella, koska aikataulusta ei haluta tinkiä.
Rakentajien bonusjärjestelmä suosii tässä aikataulua laadun kustannuksella.
Voisi olettaa RT:n hallituksessa saatavan nämä rakentajien yhteiset perusasiat sovittua. Laatu ei parane, ellei tilaajien ja urakoitsijoiden yhteispeli kohene. Kaikki ketjun osapuolet tietävät ongelmat, mutta mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Vain rakennusalan imagon rapiseminen jatkuu.
Timo Järvinen