Blogi

Juhlahumua ja aktiivisen johtokunnan alkutaival

2.3.2019 juhlittiin 121-vuotiasta yhdistystä perinteisesti Kalastajatorpalla. Pientä epävarmuutta juhlavieraiden (kuten myös allekirjoittaneen) sisääntulossa aiheutti toiseen tilaisuuteen menevät gaala vieraat, jotka upeissa iltapuvuissaan täyttivät sisääntuloaulan. Alkuhämmennyksestä selvittyään, vieraamme löysivät meille varatun alueen.
Siirryimme siitä varsinaiseen juhlasaliin, Siirtomaasali 1, jossa pyöreiden pöytien kauniit kynttilät ja kukka asetelmat loivat miellyttävää tunnelmaa. Juhlijoita oli paikalla 90.

Ruoka oli hyvää, jälkiruuan ja kahvin jälkeen saliin asteli tuttu hahmo valkoinen kypärä päässä. Timo Harjakainen etsi salista Laaksosen Tuijan, joka ystävänpäivänä oli viettänyt 60-vuotispäiväänsä. Harjakainen saatteli Tuijan salin etuosaan vieraiden laulaessa onnittelulaulun. HMMY muisti Tuijaa kukilla ja hierontalahjakortilla, jotka Harjakainen antoi huumorin täyttämän ohjelmansa myötä Tuijalle. DJ Junski soitti musiikkia, tanssilattia tosin ei kuulemma ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta sielläkin oli vilinää jonkin verran.
Salissa oli rento ja mukava tunnelma koko illan, jota olimme tavoitelleetkin juhlia suunnitellessa yhdessä Tuijan ja Mustosen Maukan kanssa.
Haluan vielä kiittää kaikkia juhlavieraita mukavasta illasta!

Johtokunnan ensimmäinen varsinainen kokous pidettiin 14.3. Tikkurila Oyj tarjosi puitteet kokoukselle upeassa Konungsin kartanossa.

Aloitimme tutustumalla Maalarimuseoon, jonka eteen museotoimikunta on tehnyt valtavan hienoa työtä. Marcus Wallström ja Rami Kuparinen Tikkurilasta esitteli meille tilat, ja kertoi vähän museon historiaa ja sen nykytilaa. Museo sijaitsee vanhassa ajan henkeen sopivassa rakennuksessa Konungsin kartanon pihapiirissä.

Siellä on paljon mielenkiintoisia työkaluja sekä muita maalausalan tarvikkeita vuosikymmenten varrelta.

Suosittelen lämpimästi kaikkia vähänkään historiastamme kiinnostuneita tutustumaan museoon. Yhteystiedot löytyvät kotisivuiltamme, josta voi sopia museoon tutustumisen ajankohdan.

Kokouksessa pohdimme myös museon tulevaisuutta.

Pääpaino oli kuitenkin yhdistyksemme tulevaisuudessa, ja mietimme yhdessä mikä tavoitteemme on 5 vuoden kuluttua.

Johtokunnan tavoite on, että yhdistykseen kuuluminen olisi kunnia ja ammattiylpeys asia, kuten se on aikanaan ollut.
Tämän toteuttamiseen tarvitsemme johdonmukaisen suunnitelman, jota nyt aletaan työstämään. Mietimme minkälaisilla asioilla saamme lisäarvoa jäsenyrityksille ja sitä kautta myös uusia yrityksiä liittymään Pintaurakoitsijoihin ja Helsingin Maalarimestariyhdistykseen.

Koulutus tapahtumia suunnitellaan ja tullaan järjestämään säännöllisesti. Ensimmäinen luento liittyy yrityksen laatujärjestelmään sekä selkeään toimintaan tilaajan kannalta, joka antaa yrityksestä luotettavan ja ammattimaisemman toiminnan kuvan. Tilaisuus tullaan järjestämään huhtikuun aikana, jäsenpostia aiheesta lähetetään lähiaikoina.

Kokouksesta jäi hyvä fiilis, paljon innokasta keskustelua ja hyviä mielipiteitä.
Tästä on hyvä jatkaa!

Seuraavaksi suuntaamme Rovaniemelle liittokokoukseen 3.4., siitä lisää myöhemmin.

Toivon työn iloa ja auringon valoa kaikille tasapuolisesti!

-Alice-

Sisäilman laatu tai pikemminkin sen puute puhuttaa edelleen. Harva se viikko on mediassa uutisoitu sisäilmaongelmista, joita erityisesti ns. homekoulut edustavat. Ongelmat ovat usein todellisia ja myös mitattavissa. Mutta ei aina. Home on puheenaihe, joka saa monet lähes hysteriaan. Syitä ongelmiin on monia mutta kaikki ongelmat voidaan selvittää ja korjata, jos tahtoa riittää.

Erityisesti betonilattioiden kuivuminen ja lattiamattojen ongelmakenttä puhuttavat myös jäsenkuntamme teollisuutta ja asennusliikkeitä. Ei muovimatto sinänsä muodosta ongelmaa vaan se, että matto asennetaan liian märän betonin päälle.

Jäsenliikkeemme maalausurakoitsijat törmäävät samaan ongelmaan erityisesti uudispuolella. Ammattitermi ”märkää märälle” ei tarkoita sitä, että tasoitteet ja maalit vedetään märän alustan päälle.

Monet selvitykset ja tutkimukset ovat tulleet siihen loppupäätökseen, että betonin riittävä kuivuminen on kaiken A ja O. Tapahtui kuivuminen sitten luonnollisesti tai koneellisesti. On suorantaan vastuutonta, että edelleen uudisrakentamisen puolella kilpaillaan siitä kuka urakoi kohteen nopeimmin, jos ei rakenteiden kuivumista oteta tarpeeksi huomiooni. Erityisesti julkisten rakennuttajien luulisi ottavan tämän seikan paremmin huomioon. Onkohan kukaan verrannut mikä on vikatiheys ja takuukorjausten tarve kohteissa, jossa urakoitsija sitoutuu vastaamaan rakennuksesta kaksikymmentä vuotta suhteessa normaaliin kokonaishintaurakkaan, jossa takuuaika on kaksi vuotta ja vastuut kymmenenvuotta?

Maaliteollisuuden ympäristökeskeisyys aiheuttaa haasteita maalien kehitykselle kuten Teknos Oy Paula Salastie haastattelussaan kertoo.

Maalien on oltava lainlaatijan mukaan turvallisia mutta onko terveen järjen käyttö tässä asiassa päässyt unohtumaan? Pitääkö maalien olla lähes syötäviä tai juotavia, jos sen varmistamiseksi tuotteiden käyttöominaisuudet heikentyvät tai häviävät kokonaan? Jos pelätään, että lapset nuolevat seiniä ja masu tulee kipeäksi, on vastuu ensi kädessä lasten vanhemmilla, ei maaliteollisuudella tai maalausurakoisilla.

Minulle yksi maalikaupan myyjä sanoi hiljattain, että tämä vuosikymmeniä markkinoilla ollut maalinpoistoaine on ihan samassa purkissa kuin ennenkin mutta ei sillä enää maalia saa poistettua. Älä osta!

Timo Järvinen

Helsingin Maalarimestariyhdistys ry:n vuosikokouksessa 12.2.2019 minulla oli suuri kunnia tulla valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Kiitän luottamuksesta ja pyrin parhaani mukaan toimia luottamuksenne arvoisesti.

Johtokunta on kuluneet kaksi vuotta yrittänyt keksiä eri tapoja aktivoida toimintaa ja sitä kautta tuoda lisäarvoa jäsenyydelle.

Toimitilamme ja yleisilmeemme on nyt saatu päivitettyä tälle vuosikymmenelle. Uusien jäsenten hankinta on päällä ja tulostakin on tullut. Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet kuusi uutta jäsenliikkettä. Tavoitteeni tälle vuodelle on jatkaa samaa työtä. Toivon johtokunnan jäseniltä aktiivisuutta  ja myös erittäin mielellään kuulen muidenkin toiveita/ehdotuksia toimintamme kehittämiseksi.

Kun meillä on tarjota lisäarvoa urakoitsijoille jäsenyydestä uskon, että uusien jäsenten hankinta helpottuu.

Itse olen toiminut vasta muutamia vuosia aktiivisesti ja kuulekin mielelläni kaikkien mielipiteitä ja ajatuksia yhdistyksen toiminnasta. 

Itse arvostan suuresti yhdistykseen ja Pintaurakoitsijat ry:n (liittoon) kuulumista. Tapa tulee jo kotikasvatuksesta. Isälläni oli pienehkö maalausliike ja muistan kuinka sen aikaisen Maalarimestariliiton logo komeili pienen toimiston pienessä ikkunassa Eerikinkadulla. Isäni oli hyvin ylpeä jäsenyydestään.

Oma työni Maalaamo MTW Oy:n toimitusjohtajana ja urakkalaskijana vaikuttaa siihen, etten ole koko ajan tavoitettavissa, mutta sähköposti/tekstiviesti on varmin tapa saada yhteyttä, mikäli en puhelimeen ehdi vastata.

Toivotan kaikille valoisaa kevättä hyvää mieltä!

Alice Sacklén

Helsingin Maalarimestariyhdistys ry:n puheenjohtaja

Asunto-osakeyhtiöt ovat tärkeä asiakaskunta Pintaurakoitsijat ry:n jäsenliikkeille.

Ne teettivät Tilastokeskuksen mukaan vuonna viime vuonna korjauksia yli kuudella miljardilla eurolla. Vaikka tästä summasta vähennetään talotekniikan osuus jää muiden korjausten osuudeksi vielä 4,4 miljardia.

Jos parvekkeiden betonit putoilevat asukkaiden niskaan tai julkisivut rapisevat silmissä eivät ne odottamalla parane. Suurin osa taloyhtiöistä suunnitteleekin korjauksia pitkäjänteisesti, eivätkä korjauspäätökset ole kovin suhdanneherkkiä. Ja korjausvelkaa riittää vielä tulevillekin vuosikymmenille.

Monissa taloyhtiöissä myös asukkaiden kiinnostus korjauksiin on suuri. On tietenkin hyvä, että omasta talosta pidetään huolta ja kannetaan vastuuta sen hoidosta. Mutta asialla on myös toinen puolensa. Muutama vuosikymmen sitten isännöitsijät ja valvojat olivat vaikuttajia, joihin luotettiin. Nyt on yleistymässä asenne, että kaikkea ja kaikkia tulee epäillä. Varmaan tähän on omat syynsä – perustellut tai ei – mutta

jos lähtökohtaisesti epäillään sekä suunnittelijan, valvojan ja urakoitsijan ammattitaitoa, menee tekemisestä fiilis. Rakentaminen on yhteistyötä, ei vastavuoroista kyttäämistä.

Osittain samoista syistä päätöksenteko taloyhtiöissä on viime vuosina hidastunut merkittävästi. Taloyhtiön hoitoon liittyvien mielipiteiden määrä ei tarkoita sitä, että vastuuta hallituksissa haluttaisiin vastaavasti kantaa. Isännöitsijät jäävät puun ja kuoren väliin päätöksiä hallituksilta patistellessaan tai maksuerien eräpäivistä muistuttaessaan. Epäluuloisuutta kaikkeen päättämiseen tuntuu olevan aina vain enemmän.

Nyt jo suurimpaan osaan taloyhtiöiden saneeraustyöstä liittyy asiakkaiden palvelu. On info-tilaisuuksia, lukematon määrä asukastiedotteita, työmaakokouksia sekä asukkaiden mitä erilaisimpia tiedusteluja ja valituksia. Osakkaiden pitää nykyään tuntea, että korjaushanke on hyvissä käsissä. Ennenhän tähän riitti isännöitsijän käsitys. Tekijöiltä edellytetään myös asutuissa kohteissa yhä enemmän vuorovaikutustaitoja, kohteliasta ja siistiä käytöstä. Taloyhtiöiden korjausmaailmaan kuuluukin jo usein enemmän palvelemista kuin rakentamista.

Mielestäni on selvästi syntynyt tarve asiakkaan kohtaamiseen liittyvälle  koulutukselle. Prosessin sujumisen kannalta kyse on jo miltei yhtä tärkeästä asiasta kuin perinteisen rakentamisen ammattitaito. Aina voi pohtia jopa sitä, olisiko palvelurakentajien luontevampi järjestäytymisen viiteryhmä pikemminkin PALTA:ssa eli Palvelualojen työnantajien liitossa kuin Rakennusteollisuudessa? Raja kulkisi jossain siinä, missä täytyy ottaa kengät pois työkohteeseen astuttaessa.

Hyvät kutsuvieraat, urakoitsijat , hyvät naiset ja herrat.

Suomi oli 1800-luvun lopulle saakka selväpiirteinen sääty-yhteiskunta, jossa henkilön sääty määritteli hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Maalarien ammattikunta perustettiin 1820-luvulla, mikä oli myös alku maalarimestarien omalle järjestäytymiselle.

Monien vaiheiden jälkeen melko tarkalleen 120v sitten joukko Helsinkiläisiä maalarimestareita päätti perustaa Helsingin Maalarimestariklubin, josta Helsingin Maalarimestariyhdistyksen toiminta lasketaan alkaneen. Maalarimestarien klubin rooli oli ennen kaikkea olla työnantajien vastavoima nousevalle työväenliikkeelle.

120 vuotta sitten Suomi oli nykyisten kehitysmaiden kaltainen vähän kaikilla mittareilla. Väki sairasti, kuoli nuorena, ruoka oli niukkaa ja lapsia oli pienissä pirteissä kurkihirttä myöten. Työvoima oli halpaa ja tehdasvalmisteiset tavarat hyvin kalliita.

1900-luvun alun Suomessa vastakkainasettelu on dramaattista. Se kulminoitui tasan sata vuotta sitten käytyyn sisällissotaan. Kaikki oli muutoksessa.   Venäjän vallan rakoilu, sääty-yhteiskunnan purkaantuminen, torppari-laki ja kaupunkien kasvu muuttivat Suomea. Suomi alkoi kaupungistumaan ja tämä kehitys lisäsi maalausliikkeiden työtilaisuuksia.

Myös rakennus- ja maalausalan työntekijät radikalisoituivat nopeasti. Koulutustaso oli matala ja tietoa oli vähän. Propagandalle oltiin hyvin vastaanottavaisia ja herraviha oli suuri. Osansa tästä saivat maalarimestaritkin. Kansallinen eheytyminen kipuili vielä pitkälle vuosisadan puoliväliin saakka jatkuvien lakkojen myötä, joita erityisesti kommunistit agitoivat.

Maalarimestarien eduksi voitaneen näinä aikoina laskea sen, että aina yritettiin viimeiseen saakka välttää lakkoja.

Sotien jälkeen syntyi niin sanottu konsensus- Suomi. Laajat työehtosopimukset yleistyvät ja sopimisesta tuli maan tapa. Tai ainakin niihin pyrittiin. Sotien jälkeen oli paljon töitä mutta tarvikkeista ja ammattityövoimasta oli jatkuva pula.

1950- luvulle saakka kaikki rakennusten näkyvät pinnat vaativat maalareita. Vasta seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa alkoi rakennuksille tulla yhä enemmän valmiiksi maalattuja ovia ja ikkunoita, joka johti maalarien määrän vähenemiseen näihin päiviin saakka.
Seuraavat kaksi vuosikymmentä olivat suomalaista menestystarinaa. Bruttokansantuote nousi yhdessä lähiöiden kanssa. Köyhyys väheni ja tulevaisuuteen uskottiin. Kaikki huipentui 1980-lukuun. Rahamarkkinoiden vapautuminen heijastui myös rakennusmarkkinoihin. Meno oli hurjaa ja niin hinnat kuin palkatkin karkasivat käsistä.

Mutta se mikä nousee, niin se myös laskee.

Suomen kohtaloksi tuli jälleen kerran tapahtumat idässä. Neuvostoliiton romahdus ja EEC:n laajentuminen järisyttivät talouttamme ja Suomi ja etenkin rakennusala syöksyi lamaan.

Nuo 1990-luvun lamavuodet muuttivat Suomen monella tapaa. Itsekin ne koin ja läpi kävin. Konkurssikin oli lähellä. Kustannustehokkuus kasvoi ja rakennusalan hintakilpailu kiristyi.

Ulkomaisen työvoiman tulo etenkin pääkaupunkiseudulla mullisti rakennus- ja maalausmarkkinat

NYKYTILANNE

Aikoinaan yhdistyksillä oli suuri sosiaalinen merkitys. Nykyään sitä varmaan kutsuttaisiin verkostoitumiseksi. Yhä edelleen yhdistyksemme yksi perusta on sen jäsenten vapaamuotoinen kanssakäyminen ammatillisten asioiden ohella.

Kullakin aikakaudella on omat rientonsa, mutta naisjaostolla, keilailulla tai golfilla on tänään yhä oma paikkansa yhdistyksemme liimana. HMMY ry:n jäsenliikkeet ovat olleet näyttämässä mallia siitä, miten toimitaan vastuullisesti, rehellisesti ja kannattavasti.

Tinkimätön ammattitaito ja kyky tehdä maan vaativimpia maalaustöitä sekä olemalla suuri suomalainen työllistäjä, ovat niitä arvoja joita meidän on jatkossakin syytä korostaa.

Alalla tällä hetkellä vaikuttava ”hinta-edellä” kehitys on mielestäni yksi keskeisin syy alan huonoon imagoon. On tehty sutta ja sekundaa.

Syitä siihen on monia mutta tuntuu siltä, että vain huonot uutiset ylittävät uutiskynnyksen.

Vaikka hinta on yhä tärkeämpi kriteeri urakoitsijaa valittaessa, olisi tilaajien syytä miettiä kokonaisedullisinta ratkaisua eikä aina valita vain halvinta.

HMMY:llä on aina ollut kiinteä yhteys Helsingin Maalariammattikoulun toimintaan ja se on ollut mukana myös kehittämässä koko maalausalan ammatillista koulutusta.

Olemme historiallisesti olleet valtakunnallisen jäsenliittomme, nykyisen Pintaurakoitsijat ry:n keskeinen vaikuttaja. Vaikka maakunnissa ei aina stadilaisten erityisasemaa olekaan ymmärretty, olemme katsoneet parhaaksi kuitenkin osallistua koko valtakunnan käsittävään edunvalvontaan liiton kautta.

RY

Suomella taitaa olla edelleen maailmanennätys rekisteröityjen yhdistysten määrässä.

Helsingin Maalarimestariyhdistys ry. on yksi vanhimmista yhä toimivasta rekisteröidyistä yhdistyksistä. Mutta sopii kysyä, onko aika sittenkin ajamassa yhdistysten ohi? Lähes kaikkien yhdistysten jäsenmäärät ovat olleet laskussa jo vuosikymmeniä. Järjestäytymistä ei pidetä enää itsestään selvänä enempää työntekijöiden kuin ammatinharjoittajienkaan joukossa.

Tuloksena on, että yhä vähäisempi väki hoitaa yhä suuremman joukon asioita luottamustoimenaan. Tähän passiivisuuteen sisältyy aina ajatus siitä, että joku muu saa hoitaa asiat minun puolestani.
Mutta meillä HMMY on tilanne vielä verrattain hyvä. Taloutemme on vankalla pohjalla ja olemme saaneet viime ja tänä vuonna myös jopa uusia jäseniä. Normaalien kokousten lisäksi järjestämme erilaisia kursseja ja muita tapaamisia. Tosin aktiivisuus tosin taitaa olla suurinta jäsentemme ikääntyvässä osassa.

ME YRITTÄJÄT

Meidän yrittäjien työllistävä rooli on suomessa aivan keskeinen. Verotus, sääntely ja muut yhteiskunnan pelisäännöt on viritettävä yrittämistä ja omistamista kannustamaan, ei sitä rokottamaan. Omistajayrittäjä laittaa likoon osaamisensa, kokemuksensa ja kunnianhimonsa sekä antaa yritykselle sen tulevaisuuden suunnan ja kasvunäkymän.

Vastuu on painava, kun panoksena on niin oma kuin perheen varallisuus, ihmisten työpaikat, oma nimi ja maine. Kaikki on pelissä.

TULEVAISUUS

Kuinka hyvin itse osamme ennustaa tulevaa? Osasivatko meidän edeltäjämme ennustaa, että maaleja ei keitetä pihamailla, kadut ovat täynnä automobiileja ja ihmiset puhuvat pieniin laatikkoihin kaikkialla.

Tupakointi on lähes rikos, lihansyönti vähenee ja Suomi on itsenäinen.
Millaisessa maailmassa elämme vuonna 2138, 120 vuoden vuoden päästä? Työn tuottavuus jatkaa todennäköisesti kasvuaan sen ollessa tänä päivänä moninkertainen verrattuna vielä muutaman vuosikymmeneen takaiseen. Digitalisaatio ja ehkä robotitkin tulevat olemaan arkipäivää.
Itse arvioin, että ala tulee jakautumaan kahteen osaan: toiset toimijat keskittyvät vain maalaus- ja tasoitusurakoihin ja toiset laajentavat osaamistaan enemmän korjausrakentamisen moniosaajiksi.
Samalla työmarkkinat kehittyvät yhä pienempiin yksiköihin, jossa yritysten omat erityispiirteet sanelevat työehtoja valtakunnallisten kokonaisuuksien kustannuksella. Paikallinen sopiminen on tullut jäädäkseen.
Suomi ei voi myöskään olla erillinen saareke, jossa ei seurattaisi rakennusalan työvoiman keski- eurooppalaista kehitystä. Sinne on jo nyt syntynyt kahden työvoiman markkinat, jossa suorittava porras on pääsääntöisesti maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, kun yritysten johto ja työnjohtajat edustavat kantaväestöä. Tämä kehitys alkaa olla  pääkaupunkiseudulla jo arkea.

Hyvät ystävät

Tänä iltana on seurassamme valokuvaaja, joka kuvien lisäksi tulee kysymään teidän nimiänne. Älkää pelästykö sillä niitä käytetään vain kuvatekstien täydentämiseen. Koko tapahtumasta tehdään kuvakollaasi yhdistyksen verkkosivuille, josta se on nähtävissä lähiaikoina.

Hyvät kutsuvieraat, urakoitsijat ,hyvät naiset ja herrat.

Pidetään hauska ja ikimuistettava ilta ja sovitaan, että myös työasioista saa tänä iltana puhua.

Kohti terveempää kilpailua

Vaikka valvontavastuu jätettiin ensimmäistä kertaa Suomen historiassa yksityisten toimijoiden harteille, on reilut kolme vuotta voimassa ollut laki rakentamisilmoituksista alkanut purra toivotulla tavalla. Se on tosin vaatinut urakoitsijoilta isoja ponnistuksia, ja meillä on oikeus myös vaatia siltä tuloksia.

Kilpailutilanne korjausrakentamisessa on pääkaupunkiseudulla vaikea. Jatkuvasti kertyy tietoa siitä, että ammattirikolliset toimivat samoilla markkinoilla. Varsinkin julkisissa kilpailutuksissa, joissa pääsääntöisesti halvin tarjous voittaa, on voittanut tarjous ollut jopa kaksi kertaa halvempi kuin seuraava. Jokin silloin haisee. Perustellusti voidaan kysyä, onko kaikki kunnossa niin urakoisijan kuin tilaajan kohdalla?

Hyviin tietoihin kuuluu, että verottaja pyrkii jatkossa keventämään turhaa byrokratiaa rakentamisilmoituksissa. Tällöin ilmoitusten teon kustannuksetkin vähenevät.

Suomella on edelleen maailmanennätys rekisteröityjen yhdistysten määrässä.

Sen on todettu olevan sekä demokraattinen että kaikkein kustannustehokkain edunvalvonnan muoto. Vanhimmat yhdistykset Suomessa ovat yli satavuotiaita, kuten Helsingin Maalarimestarien yhdistys, joka täyttää tänä vuonna 120 vuotta.

Mutta onko aika sittenkin ajamassa yhdistysten ohi? Lähes kaikkien yhdistysten jäsenmäärät ovat olleet laskussa jo vuosikymmeniä, vaikkeivät yhdistysten tehtävät juuri ole vähentyneet. Järjestäytymistä ei pidetä enää itsestään selvänä enempää työntekijöiden kuin ammatinharjoittajienkaan joukossa.

Tuloksena on, että yhä vähäisempi väki hoitaa yhä suuremman joukon asioita luottamustoimenaan.

Passiivisuuteen sisältyy yleensä ajatus siitä, että joku muu saa hoitaa puolestanini asiat. Onneksi meillä Pintaurakoitsija ry:ssä on kuitenkin vielä verrattain hyvä tilanne. Luottamustehtävät ovat haluttuja, ja niihin on jopa tungosta.

Odotukset toimintaa kohtaan ovat tietenkin erilaisia, kuten ovat jäsenliikkeiden tarpeetkin. Toisille tuntuu riittävän pelkkä edunvalvonta sopimusasioissa, toiset odottavat liitolta selkeää käytännön tukea ja toimia, jotka edistäisivät yritysten menestystä markkinoilla.

Pintaurakoitsijat ry. järjestää tänä vuonna jäsenhankintakampanjan, jonka tarkoituksena on saada järjestäytymisen hyödyt nykyistä paremmin esille. Uusien jäsenten mietteitä on jo saatu tähän lehteen.

Uskon, että hommamme jatkuu.

Timo Järvinen