Finlandia-talon julkisivusta käyty prosessi saa jo farssin piirteitä.
Edellisen kerran -90 luvulla päätettiin kalliista julkisivujen uusimisesta
alkuperäisellä Carraran- marmorilla, joka jo silloin tiedettiin täysin sopimattomaksi materiaaliksi suomen ilmastoon. Ja erittäin kalliiksi.
Silloisen kaupungin hallituksen jäsenen mukaan kenelläkään poliitikolla ei ollut rohkeutta viheltää silloin peliä poikki. Alvar Aallon- säätiön painostus säilyttää alkuperäinen materiaali oli kuulemma niin kovaa, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Suomalainen vaalea graniitti olisi ollut kaikkien muiden tahojen mielestä paras ratkaisu.
Jos Alvar Aalto eläisi, hän varmaan ymmärtäisi virheensä valittuaan marmorin
julkisivujen pinnoitteeksi ja nyt valitsisi siihen soveltuvamman suomalaisen kiven, joka oli jo edellisen kerran esillä.
Se, joka maksaa, se päättää. Ei mikään jalat tukevasti irti maasta leijaileva rakennuskulttuurieliitti, joka ei koskaan vastaa kustannuksista.
Oikeilla materiaaleilla ja oikeilla menetelmillä on julkisivujen huoltoväli
30-40 vuotta ja luonnonkivellä yli 50 vuotta.
Timo Järvinen