Hyvät kutsuvieraat, urakoitsijat , hyvät naiset ja herrat.
Suomi oli 1800-luvun lopulle saakka selväpiirteinen sääty-yhteiskunta, jossa henkilön sääty määritteli hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Maalarien ammattikunta perustettiin 1820-luvulla, mikä oli myös alku maalarimestarien omalle järjestäytymiselle.
Monien vaiheiden jälkeen melko tarkalleen 120v sitten joukko Helsinkiläisiä maalarimestareita päätti perustaa Helsingin Maalarimestariklubin, josta Helsingin Maalarimestariyhdistyksen toiminta lasketaan alkaneen. Maalarimestarien klubin rooli oli ennen kaikkea olla työnantajien vastavoima nousevalle työväenliikkeelle.
120 vuotta sitten Suomi oli nykyisten kehitysmaiden kaltainen vähän kaikilla mittareilla. Väki sairasti, kuoli nuorena, ruoka oli niukkaa ja lapsia oli pienissä pirteissä kurkihirttä myöten. Työvoima oli halpaa ja tehdasvalmisteiset tavarat hyvin kalliita.
1900-luvun alun Suomessa vastakkainasettelu on dramaattista. Se kulminoitui tasan sata vuotta sitten käytyyn sisällissotaan. Kaikki oli muutoksessa. Venäjän vallan rakoilu, sääty-yhteiskunnan purkaantuminen, torppari-laki ja kaupunkien kasvu muuttivat Suomea. Suomi alkoi kaupungistumaan ja tämä kehitys lisäsi maalausliikkeiden työtilaisuuksia.
Myös rakennus- ja maalausalan työntekijät radikalisoituivat nopeasti. Koulutustaso oli matala ja tietoa oli vähän. Propagandalle oltiin hyvin vastaanottavaisia ja herraviha oli suuri. Osansa tästä saivat maalarimestaritkin. Kansallinen eheytyminen kipuili vielä pitkälle vuosisadan puoliväliin saakka jatkuvien lakkojen myötä, joita erityisesti kommunistit agitoivat.
Maalarimestarien eduksi voitaneen näinä aikoina laskea sen, että aina yritettiin viimeiseen saakka välttää lakkoja.
Sotien jälkeen syntyi niin sanottu konsensus- Suomi. Laajat työehtosopimukset yleistyvät ja sopimisesta tuli maan tapa. Tai ainakin niihin pyrittiin. Sotien jälkeen oli paljon töitä mutta tarvikkeista ja ammattityövoimasta oli jatkuva pula.
1950- luvulle saakka kaikki rakennusten näkyvät pinnat vaativat maalareita. Vasta seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa alkoi rakennuksille tulla yhä enemmän valmiiksi maalattuja ovia ja ikkunoita, joka johti maalarien määrän vähenemiseen näihin päiviin saakka.
Seuraavat kaksi vuosikymmentä olivat suomalaista menestystarinaa. Bruttokansantuote nousi yhdessä lähiöiden kanssa. Köyhyys väheni ja tulevaisuuteen uskottiin. Kaikki huipentui 1980-lukuun. Rahamarkkinoiden vapautuminen heijastui myös rakennusmarkkinoihin. Meno oli hurjaa ja niin hinnat kuin palkatkin karkasivat käsistä.
Mutta se mikä nousee, niin se myös laskee.
Suomen kohtaloksi tuli jälleen kerran tapahtumat idässä. Neuvostoliiton romahdus ja EEC:n laajentuminen järisyttivät talouttamme ja Suomi ja etenkin rakennusala syöksyi lamaan.
Nuo 1990-luvun lamavuodet muuttivat Suomen monella tapaa. Itsekin ne koin ja läpi kävin. Konkurssikin oli lähellä. Kustannustehokkuus kasvoi ja rakennusalan hintakilpailu kiristyi.
Ulkomaisen työvoiman tulo etenkin pääkaupunkiseudulla mullisti rakennus- ja maalausmarkkinat
NYKYTILANNE
Aikoinaan yhdistyksillä oli suuri sosiaalinen merkitys. Nykyään sitä varmaan kutsuttaisiin verkostoitumiseksi. Yhä edelleen yhdistyksemme yksi perusta on sen jäsenten vapaamuotoinen kanssakäyminen ammatillisten asioiden ohella.
Kullakin aikakaudella on omat rientonsa, mutta naisjaostolla, keilailulla tai golfilla on tänään yhä oma paikkansa yhdistyksemme liimana. HMMY ry:n jäsenliikkeet ovat olleet näyttämässä mallia siitä, miten toimitaan vastuullisesti, rehellisesti ja kannattavasti.
Tinkimätön ammattitaito ja kyky tehdä maan vaativimpia maalaustöitä sekä olemalla suuri suomalainen työllistäjä, ovat niitä arvoja joita meidän on jatkossakin syytä korostaa.
Alalla tällä hetkellä vaikuttava ”hinta-edellä” kehitys on mielestäni yksi keskeisin syy alan huonoon imagoon. On tehty sutta ja sekundaa.
Syitä siihen on monia mutta tuntuu siltä, että vain huonot uutiset ylittävät uutiskynnyksen.
Vaikka hinta on yhä tärkeämpi kriteeri urakoitsijaa valittaessa, olisi tilaajien syytä miettiä kokonaisedullisinta ratkaisua eikä aina valita vain halvinta.
HMMY:llä on aina ollut kiinteä yhteys Helsingin Maalariammattikoulun toimintaan ja se on ollut mukana myös kehittämässä koko maalausalan ammatillista koulutusta.
Olemme historiallisesti olleet valtakunnallisen jäsenliittomme, nykyisen Pintaurakoitsijat ry:n keskeinen vaikuttaja. Vaikka maakunnissa ei aina stadilaisten erityisasemaa olekaan ymmärretty, olemme katsoneet parhaaksi kuitenkin osallistua koko valtakunnan käsittävään edunvalvontaan liiton kautta.
RY
Suomella taitaa olla edelleen maailmanennätys rekisteröityjen yhdistysten määrässä.
Helsingin Maalarimestariyhdistys ry. on yksi vanhimmista yhä toimivasta rekisteröidyistä yhdistyksistä. Mutta sopii kysyä, onko aika sittenkin ajamassa yhdistysten ohi? Lähes kaikkien yhdistysten jäsenmäärät ovat olleet laskussa jo vuosikymmeniä. Järjestäytymistä ei pidetä enää itsestään selvänä enempää työntekijöiden kuin ammatinharjoittajienkaan joukossa.
Tuloksena on, että yhä vähäisempi väki hoitaa yhä suuremman joukon asioita luottamustoimenaan. Tähän passiivisuuteen sisältyy aina ajatus siitä, että joku muu saa hoitaa asiat minun puolestani.
Mutta meillä HMMY on tilanne vielä verrattain hyvä. Taloutemme on vankalla pohjalla ja olemme saaneet viime ja tänä vuonna myös jopa uusia jäseniä. Normaalien kokousten lisäksi järjestämme erilaisia kursseja ja muita tapaamisia. Tosin aktiivisuus tosin taitaa olla suurinta jäsentemme ikääntyvässä osassa.
ME YRITTÄJÄT
Meidän yrittäjien työllistävä rooli on suomessa aivan keskeinen. Verotus, sääntely ja muut yhteiskunnan pelisäännöt on viritettävä yrittämistä ja omistamista kannustamaan, ei sitä rokottamaan. Omistajayrittäjä laittaa likoon osaamisensa, kokemuksensa ja kunnianhimonsa sekä antaa yritykselle sen tulevaisuuden suunnan ja kasvunäkymän.
Vastuu on painava, kun panoksena on niin oma kuin perheen varallisuus, ihmisten työpaikat, oma nimi ja maine. Kaikki on pelissä.
TULEVAISUUS
Kuinka hyvin itse osamme ennustaa tulevaa? Osasivatko meidän edeltäjämme ennustaa, että maaleja ei keitetä pihamailla, kadut ovat täynnä automobiileja ja ihmiset puhuvat pieniin laatikkoihin kaikkialla.
Tupakointi on lähes rikos, lihansyönti vähenee ja Suomi on itsenäinen.
Millaisessa maailmassa elämme vuonna 2138, 120 vuoden vuoden päästä? Työn tuottavuus jatkaa todennäköisesti kasvuaan sen ollessa tänä päivänä moninkertainen verrattuna vielä muutaman vuosikymmeneen takaiseen. Digitalisaatio ja ehkä robotitkin tulevat olemaan arkipäivää.
Itse arvioin, että ala tulee jakautumaan kahteen osaan: toiset toimijat keskittyvät vain maalaus- ja tasoitusurakoihin ja toiset laajentavat osaamistaan enemmän korjausrakentamisen moniosaajiksi.
Samalla työmarkkinat kehittyvät yhä pienempiin yksiköihin, jossa yritysten omat erityispiirteet sanelevat työehtoja valtakunnallisten kokonaisuuksien kustannuksella. Paikallinen sopiminen on tullut jäädäkseen.
Suomi ei voi myöskään olla erillinen saareke, jossa ei seurattaisi rakennusalan työvoiman keski- eurooppalaista kehitystä. Sinne on jo nyt syntynyt kahden työvoiman markkinat, jossa suorittava porras on pääsääntöisesti maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, kun yritysten johto ja työnjohtajat edustavat kantaväestöä. Tämä kehitys alkaa olla pääkaupunkiseudulla jo arkea.
Hyvät ystävät
Tänä iltana on seurassamme valokuvaaja, joka kuvien lisäksi tulee kysymään teidän nimiänne. Älkää pelästykö sillä niitä käytetään vain kuvatekstien täydentämiseen. Koko tapahtumasta tehdään kuvakollaasi yhdistyksen verkkosivuille, josta se on nähtävissä lähiaikoina.
Hyvät kutsuvieraat, urakoitsijat ,hyvät naiset ja herrat.
Pidetään hauska ja ikimuistettava ilta ja sovitaan, että myös työasioista saa tänä iltana puhua.