Asunto-osakeyhtiöt ovat tärkeä asiakaskunta Pintaurakoitsijat ry:n jäsenliikkeille.
Ne teettivät Tilastokeskuksen mukaan vuonna viime vuonna korjauksia yli kuudella miljardilla eurolla. Vaikka tästä summasta vähennetään talotekniikan osuus jää muiden korjausten osuudeksi vielä 4,4 miljardia.
Jos parvekkeiden betonit putoilevat asukkaiden niskaan tai julkisivut rapisevat silmissä eivät ne odottamalla parane. Suurin osa taloyhtiöistä suunnitteleekin korjauksia pitkäjänteisesti, eivätkä korjauspäätökset ole kovin suhdanneherkkiä. Ja korjausvelkaa riittää vielä tulevillekin vuosikymmenille.
Monissa taloyhtiöissä myös asukkaiden kiinnostus korjauksiin on suuri. On tietenkin hyvä, että omasta talosta pidetään huolta ja kannetaan vastuuta sen hoidosta. Mutta asialla on myös toinen puolensa. Muutama vuosikymmen sitten isännöitsijät ja valvojat olivat vaikuttajia, joihin luotettiin. Nyt on yleistymässä asenne, että kaikkea ja kaikkia tulee epäillä. Varmaan tähän on omat syynsä – perustellut tai ei – mutta
jos lähtökohtaisesti epäillään sekä suunnittelijan, valvojan ja urakoitsijan ammattitaitoa, menee tekemisestä fiilis. Rakentaminen on yhteistyötä, ei vastavuoroista kyttäämistä.
Osittain samoista syistä päätöksenteko taloyhtiöissä on viime vuosina hidastunut merkittävästi. Taloyhtiön hoitoon liittyvien mielipiteiden määrä ei tarkoita sitä, että vastuuta hallituksissa haluttaisiin vastaavasti kantaa. Isännöitsijät jäävät puun ja kuoren väliin päätöksiä hallituksilta patistellessaan tai maksuerien eräpäivistä muistuttaessaan. Epäluuloisuutta kaikkeen päättämiseen tuntuu olevan aina vain enemmän.
Nyt jo suurimpaan osaan taloyhtiöiden saneeraustyöstä liittyy asiakkaiden palvelu. On info-tilaisuuksia, lukematon määrä asukastiedotteita, työmaakokouksia sekä asukkaiden mitä erilaisimpia tiedusteluja ja valituksia. Osakkaiden pitää nykyään tuntea, että korjaushanke on hyvissä käsissä. Ennenhän tähän riitti isännöitsijän käsitys. Tekijöiltä edellytetään myös asutuissa kohteissa yhä enemmän vuorovaikutustaitoja, kohteliasta ja siistiä käytöstä. Taloyhtiöiden korjausmaailmaan kuuluukin jo usein enemmän palvelemista kuin rakentamista.
Mielestäni on selvästi syntynyt tarve asiakkaan kohtaamiseen liittyvälle koulutukselle. Prosessin sujumisen kannalta kyse on jo miltei yhtä tärkeästä asiasta kuin perinteisen rakentamisen ammattitaito. Aina voi pohtia jopa sitä, olisiko palvelurakentajien luontevampi järjestäytymisen viiteryhmä pikemminkin PALTA:ssa eli Palvelualojen työnantajien liitossa kuin Rakennusteollisuudessa? Raja kulkisi jossain siinä, missä täytyy ottaa kengät pois työkohteeseen astuttaessa.